Kekri on sadonkorjuun valmistumisen ja työvuoden päätöksen syysjuhla, jolla on juuret vuosituhansia vanhassa eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa. Aikoinaan yhteisöllisissä kekrijuhlissa nautittiin yltäkylläisesti satokauden antimilla, kerrottiin tarinoita, hassuteltiin ja ennustettiin tulevan vuoden tapahtumia.

Kekri on myös suomalainen sadonkorjuun juhla. Juhlaan antaudutaan, kun sato on saatu korjattua ja säilöttyä talteen ja on aika hengähtää. Vanha kansa vietti kekriä, kun karja oli tuotu sisään, syysteurastukset tehty, jyvät saatu laariin ja juurekset kuoppaan.

Notkuvien pöytien herkut kokosivat loka-marraskuussa yhteen koko yhteisön, ja juhlamenoihin liittyi usein tanssia, riittejä ja taikoja. Taioilla yritettiin ottaa haltuun tulevaisuutta ja sato-onnea.

Nykyisessä kekrissä sekoittuvat vanhan ajan kekri, pyhäinpäivä ja halloween, jolloin esiin nousevat sadonkorjuu, naamioituminen ja vainajien muistaminen.

Koulujen ruokalistalla tämä sadonkorjuun juhla on huomioitu Kekri –teemalla viikolla 45,  8.-12.11. Aterioilla tarjotaan vaihdellen erilaisia juureksia, kasviksia, kalaa ja lihaa eri muodoissaan.

Nautitaan syksyn sadosta, ihanista kotimaisista juureksista ja vihanneksista. Maistetaan samettista punajuurisosekeittoa, herkutellaan Willimiehenpadalla ja omena-kanelirahkalla!