Laitoshuoltaja Sanna

Päiväkodin laitoshuoltajalle työn ihanin puoli ovat asiakkaat 

Rakuu­na­mäen päi­vä­ko­dil­la työs­ken­te­le­vän lai­tos­huol­ta­ja San­na Pääk­kö­sen, 33, mukaan työn paras puo­li ovat asiak­kaat.  

– Kai­kis­sa päi­vä­ko­deis­sa, jois­sa olen työs­ken­nel­lyt, on ollut aivan iha­nat lap­set ja hen­ki­lö­kun­ta. 

 
Sai­maan Tuki­pal­ve­luil­la San­na on viih­ty­nyt jo rei­lut kym­me­nen vuot­ta. Hän aloit­ti aika­naan Ete­lä-Kar­ja­lan kes­kus­sai­raa­lan keit­tiös­tä, mut­ta on vuo­sien var­rel­la siir­ty­nyt pie­nem­piin yksi­köi­hin, ja työs­ken­nel­lyt mones­sa eri päi­vä­ko­dis­sa Lap­peen­ran­nas­sa. Kou­lu­tuk­sel­taan hän on suur­ta­lous­kok­ki. 

– Rakuu­na­mäel­lä olen ollut kak­si vuot­ta, heti uuden päi­vä­ko­din avaa­mi­ses­ta läh­tien, hän ker­too. 

San­na ja hänen työ­pa­rin­sa vuo­rot­te­le­vat sii­vous- ja keit­tiö­vuo­ron välil­lä. Sii­vous­vuo­ros­sa huo­leh­di­taan, että päi­vä­ko­din kaik­ki tilat ovat siis­tit. Keit­tiö­vuo­roon puo­les­taan kuu­luu aamu­pa­lan val­mis­ta­mi­nen päi­vä­ko­din omas­sa keit­tiös­sä, lou­naan ja väli­pa­lan kat­ta­mi­nen, tis­kaus, astia­huol­to ja tilaus­ten teke­mi­nen. 

– Tyk­kään sii­tä, että työ on vaih­te­le­vaa. Vaik­ka pal­jon on rutii­nia, aina tulee myös tilan­tei­ta, jois­sa pitää osa­ta sumplia ja rea­goi­da, hän kuvaa. 

Kym­me­nen kilo­met­rin työ­mat­ka Tai­pal­saa­rel­ta kuluu San­nal­ta pyö­räil­len niin kesäl­lä kuin tal­vel­la­kin. Lisäk­si hän liik­kuu vapaa-ajal­laan kun­to­sa­lil­la ja koi­ran kans­sa. 

– Päi­vä läh­tee hyvin käyn­tiin, kun saa lii­ket­tä ja ulkoi­lua heti aamus­ta. Var­sin­kin tal­vi­pak­ka­sil­la tulee suo­ras­taan voit­ta­ja­fii­lis heti kun saa­puu työ­pai­kal­le, hän hymyi­lee. 

Lai­tos­huol­ta­jan työ sopii San­nan mukaan ihmi­sil­le, joil­la on posi­tii­vi­nen asen­ne ja jot­ka eivät pel­kää teke­mis­tä. 

– Teke­mis­tä löy­tyy ja työ­päi­vät kulu­vat vauh­dil­la. On mah­ta­vaa, että minul­la on työ­pa­ri, joka on samal­la suu­ri tuki. Myös esi­mie­he­ni ja ohjaa­ja­ni ovat huip­pu­tyyp­pe­jä, ja aina saa apua kun tar­vit­see, hän mai­nit­see.